Seitsemäs kerta ei enää kiinnosta - kuusinkertainen nyrkkeilyn suomenmestari suuntaa kohti ammattilaisten maailmanmestaruutta oppanaan Juho "Härmän Häjy" Haapoja

Hetki lyö, viime hetki lyö. Kirkan laulun tahtiin Satu Lehtonen astelee kehään ja ottaa uransa kuudennen nyrkkeilyn suomenmestaruuden. Syksyllä Satu riisuu kypäränsä lopullisesti ja siirtyy ammattilaiseksi. Se tuntuu oikealta ratkaisulta, koska suomenmestaruuksien keräily ei riitä syyksi lähteä aamulenkille.

– Koen, että käteni ovat sidotut päästä amatöörinyrkkeilyssä eteenpäin. En halua jäädä Suomeen ottamaan suomenmestaruuksia vuodesta toiseen. Haluan syyn, miksi lähden kello 04.15 aamulenkille. Haluan edetä ja saada tavoitteita. Koen, että minulla ei ole sellaista tukea amatöörinykkeilyssä, että se olisi mahdollista, Satu kertoo.

Syksyllä on aika ensimmäisen ammattilaisottelun. Tavoitteet on kuitenkin asetettu pidemmälle.

– Haluan vöitä ja mestaruuksia. Olen 33-vuotias, en halua ruveta listoja rakentamaan. Haluan isoihin matseihin ja saada hienoja kokemuksia. 

Kuudes suomenmestaruus on Satu Lehtosen viimeinen. Hän jättää amatöörikehät taakseen.

Ammattilaisuuteen Satua luotsaa Juho Haapoja. Kello neljän aamulenkkejä Häjy ei taida harrastaa, mutta myös valmentaja tarvitsee tavoitteen, joka motivoi keksimään oikeanlaisia harjoitteita. Häjyllä onkin jo varsin selvät sävelet Sadun tulevaisuuden suhteen.

– Yksi ja ainoa tavoite on ammattilaisten maailmanmestaruus. Meillä on Suomessa Eva Wahlström, joka on voittanut maailmanmestaruuden, en näe miksi Satu ei voisi sitä voittaa? Satu on vähän sellainen nöyrä urheilija, katsoo kattolistoja, kun puhun siitä, mutta oikealla valmistautumisella ja tiimillä se on täysin mahdollista.

Tulevaisuus on selvillä, mutta kerrataan vielä, mistä härmäläisen ja hämäläisen yhteistyö on saanut alkunsa. Akaan Iskua amatöörinä edustanut Satu kävi useammallakin Häjyn leirillä ja kaksikko huomasi ajattelevansa nyrkkeilystä hyvin samalla tavalla.

– Puhuimme nyrkkeilystä ylipäätään, ja samoja ajatuksia oli molemmilla. Satu rupesi puhumaan ammattilaisuudesta ja sanoin, että mulla voisi olla siihen jotain apuja antaa, Juho kertoo.

Molemmat ovat myös kulkeneet omia nyrkkeilypolkujaan: tehneet paljon töitä itsenäisesti ja kiertäneet milloin missäkin. Juho on hakenut oppia maailmalta, Satu taas on tuttu näky melkein millä vain suomalaisella kamppailusalilla.

Ylihärmän Junkkarien nyrkkeilytoimintaa vetävä Häjy on hänkin uuden haasteen edessä. Satu on valmis nyrkkeilijä, jonka työkalupakkiin Juho lisää tavaraa. Sadun entinen valmentaja Jussi Mäkelä on tehnyt perustyön. 

– Ihan sama kun minä menin Lontooseen ja CJ alkoi minua valmentamaan. Petro ja minun ensimmäiset valmentajat olivat jo tehneet minusta nyrkkeilijän, mutta CJ toi uusia juttuja. Olen nyt koittanut ujutella Sadun nyrkkeilyyn sitä mitä olen saanut Lontoosta, Puolasta ja Italiasta, Juho sanoo. 

Juho Haapoja on Satu Lehtosen uusi valmentaja. SM-kisoissa huoltamassa myös Jussi Mäkelä.

Yhteiset harjoitukset ovat jo tuoneet uutta Sadun nyrkkeilyyn. Satu on aina saanut kuulla, että hänen pitäisi saada nyrkkeilyynsä enemmän malttia ja rytmitystä. Kukaan vaan ei ole osannut antaa keinoja siihen, miten se tehdään.

– Heti ekat treenit Juhon kanssa, niin tajusin, että tätä se tarkoittaa.

Malttia on haettu otteluasennon kautta, karsimalla turhia liikkeitä pois. Juho kertoo esimerkin pistariharjoituksista.

– Kun Satua pyysi lyömään, se tuli aina pienellä viiveellä. Pysähdys, jalkojen asettelu ja lyönti. Jos Toijalassa treenattiin, niin Härmään asti näki, että nyt lähtee.

Häjy mietiskeli, miten asia saataisiin korjattua. Lopulta jalat saatiin pysymään kanveesin pinnalla väistöjen avulla.

– Olet aina jalkojen päällä, kun väistät. Sieltä saatiin paljon puhuttu maltti.

Matka jatkuu kohti uusi haasteita.

Teksti ja kuvat: Lotta Loikkanen

Kylmästä lämpimään hutkimaan - treenilomalla Thaimaassa

Ensimmäiset treenit Thaimaan kuumuudessa läkähdyttävät nopeasti, hiki virtaa, kroppa tuntuu raskaalta ja pohkeita pistelee. Yli 30 asteen lämpö on raju vastakohta Suomen treeniolosuhteille, joissa harvoin pystyy lyhythihaisissa harjoittelemaan. Muutenkin treeni Thaimaassa on yleensä aina kovaa: aamuin illoin juostaan, hypitään narua, tehdään pädejä, potkitaan säkkiä ja vedetään lihaskuntoliikkeitä. Salin ottelijoille kyseessä on yleensä työ, joten länsimaalaisen thainyrkkeilyä harrastavan tietokonetyöläisen pitää aloittaa touhu maltilla.

Teep! Voimaa pysäriin.

Bangkokissa suuntasimme mieheni kanssa FA Groupin salille, jossa maajoukkuetoveri Kristoffer Björkskog oli jo jonkin aikaa treenannut. Lähiottelustaan tunnetulla salilla oli iltapäivisin ruuhkaista. Pädimiehillä riitti tahkottavaa ja itse piti olla tyrkyllä, jos halusi mitseille päästä. Välinetreeniin kuului yksittäisiä tai kaksittaisia potkuja ja lyöntejä, polvia ja kyynerpäitä, hyvin perinteistä mitsitahkoamista siis. Hauska lisä oli salin tuore nyrkkeilykoutsi, jonka pitkät lyöntisarjat  kuumensivat myös pääkoppaa. 

Saleilla joilla olen käynyt treenit maksavat noin 300 - 600 bahtia eli vajaasta 10 eurosta lähemmäs 20 euroa per kerta. Viikko- tai kuukausimaksuilla hinta on sitten edullisempi. Kertamaksulla kuittaa hyvän treenin. Extrahuomiota tai tekniikkavinkkejä saa, jos aikoo otella tai on ollut salilla jo pidempään. Ja ihmekös tuo, ei jokaiseen ohikulkijaan voi panostaa. Itse olin iloinen päästyäni salin pitkäaikaisen opettajan Kru Dieselin kanssa pädeille. Kun sitten parin treenikerran jälkeen ilmoitimme jatkavamme Chiang Maihin, näytti kru loukkaantuvan. Olihan se itsekin hieman haikeaa sanoa heipat, kun juuri alkaa tutustumaan salin porukkaan, mutta neljän viikon reissu on lyhyt, ja mieli poltteli pois Bangkokista.

Pädejä kru Dieselin kanssa.

Olemme viihtyneet viimeiset pari reissua pohjois-Thaimaassa. Siellä eläminen on edullista ja halutessaan ottelun saa helposti, koska Chiang Maissa on paljon naisthainyrkkeilijöitä. Lajilegenda Sylvie von Duuglas-Ittu onkin sanonut, että Chiang Maissa on naisottelijan paras olla. Ja tosiaan, kaupungissa on ainakin neljä stadionia, joissa jokaisella otellaan 3-6 kertaa viikossa. Ottelijoille on siis kysyntää.

Saavumme Chiang Maihin täydellisesti niin, että pääsemme kannustamaan maajoukkuetoveri Satu Mykkästä Chiang Mai Boxing Stadiumille. Paikallisilla stadioneilla ottelevat eivät vedä painoa, joten yleensä punnituksia ei ole. Ainoastaan Thapae Stadionilla ottelijat punnitaan ennen kehään menoa, mutta sillä ei ole merkitystä sen kanssa mihin sarjaan ottelu on sovittu. Punnitusten puuttuminen näkyy yleensä siinä, että vastustajat voivat olla tuhdissakin kunnossa eikä yli viiden kilon painoerot ole ollenkaan tavattomia. Näin myös Mykkäsen ottelussa. Tästä huolimatta otteluparin valinta on mennyt nappiin ja erittäin tasaväkinen matsi on viihdyttävää katsottavaa.

Ice ja minä. Treenataan kovaa, mutta ei ryppyotsaisina.

Itse pidän Thaimaassa ottelemista jotenkin paineettomampana kuin Suomessa. Otteluja on usein ja lopputuloksella ei ole niin merkitystä. Tällä reissulla kiinnitin huomiota myös siihen, että valmiiksi häviöllä oleva osapuoli saattoi kipeän osuman jälkeen tyytyä ennemmin tyrmäykseen kuin kunniakkaaseen, mutta turhaan loppuun asti taistelemiseen. Seuraava matsi on luultavasti jo pikapuoliin, joten miksi itseään telomaan. Jälleen pientä kontrastia Suomeen, jossa sparreissakin saatetaan ottaa tosissaan mittaa kotisalin herruudesta. Muutenkin matseja saatetaan vatuloida ihan liikaa. 

Sali jolla olemme aiemmin Chiang Maissa käyneet on lopettanut toimintansa. Löydämme läheltä uuden salin, toteamme treenit hyviksi ja jäämme sinne. Vaihtoehtoja on tarjolla paljon. Satu treenasi Lanna muaythai -salilla, ja tuntui viihtyvän siellä. Chiang Maissa asuva ruotsalainen ottelija Sandra Gådvik kyseli minua aiemmin treenaamaan Santai-salille, mutta aikataulumme menivät ristiin ja kyseiselle salille on n. 30 kilometrin matka kaupungista. Ehdimme kuitenkin tavata turreilupäivän merkeissä, johon kuului museota, syömistä ja thainyrkkeilykeskusteluja.

Yhteisöllisyys on iso osa thainyrkkeilyä. Aikaa vietetään yhdessä myös salin ulkopuolella.

Käymme mieheni kanssa yhtenä iltana pyörimässä Kalareen iltamarkkinoilla ja näemme tutun shortsikauppiaan kolmen vuoden takaa. Hän tietää kertoa, että vanhan salin treenauttaja Kai on nykyään hommissa salilla, joka on ihan lähellä. Käymme kurkkaamassa paikan ja sieltähän Kai löytyy. Salilla on useita ottelijoita ja varmasti puitteet ottelemiseen ja treenaamiseen ovat sielläkin kunnossa. Muitakin saleja näkyy pitkin kaupunkia. Monilla saleilla on nettisivut ja sometilit, joiden kautta voi jo Suomesta käsin tutkailla millaista meno näyttää olevan.

Löytämämme Fight Knight -thainyrkkeilysali on vartin kävelymatkan päässä hotelliltamme. Treenauttaja Ice on nuori thaimaalainen, jolla on noin 80 ottelua. Hän innostuu laittamaan minut kovaan rääkkiin ja joudun hieman toppuuttelemaan hänen treenivisioita. En aio lomalla nousta seitsemältä aamulla juoksemaan niin, että hän ajaa mopedilla vieressä ja huutaa vauhtia. Käyn siis itsekseni hölkällä ennen kuin tulen kymmenen aikaan treenaamaan aamulla. Iltapäivällä treenaamme toistamiseen neljän-viiden aikaan. Parasta treeneissä on kun saa kahdenkeskistä aikaa treenauttajalta. Yleensä silloin saa vinkkejä tekniikkaan tai voi kysyä, miten tehdä tässä tai tässä tilanteessa tai miten tuo äskeinen kaato oikein tehtiin. Kahdenkeskinen oppiminen sopii minulle paljon paremmin kuin perinteinen suomalainen ryhmätreeni, missä yksi näyttää jonkun tekniikan ja 20 muuta yrittää matkia perässä. Täällä korostuukin se, mistä perinteisessä thainyrkkeilyssä on kyse: käytetään päätä. 

Ice näyttää, miten ram muay tehdään kauniisti.

Thainyrkkeily on Thaimaassa todella suosittua. Otteluja käydään koko ajan joka paikassa, ei ole sellaista kolkkaa jossa ei salia olisi. Thainyrkkeilyä tulee televisiosta ja isot ottelijat ovat supertähtiä. Tätä vasten on huvittavaa kuinka vieras laji muay thai meillä on. Olen selittänyt varmasti tuhansia kertoja, mitä se thainyrkkeily on ja miten se eroaa nyrkkeilystä. Sitten se vielä sekoitetaan iloisesti potkunyrkkeilyyn tai äännetään maitaiksi erään drinksun mukaan. Thainyrkkeily on Thaimaassa kasvattanut suosiotaan myös kuntoilumuotona, mikä on erittäin hieno asia lajin elinvoimaisuuden kannalta.  Itse tosin karautan mopedilla karkuun, jos sali tarjoaa cardiomuaythaita.

Me ja Fight Knightin treenauttajat. Chiang Maissa on paljon stadioneita ja naisottelijoita, joten matsin saa helposti.

-Lotta